Viime kesänä haimme Donin isosta kymmenpäisestä pentueesta Nuijamaalta Kennel Ipohinista Itä-Suomesta heinäkuun loppupuolella. Donin äiti Ipohin Mystical Girl eli Ronja (6. kuva) oli saanut kymmenen pentua, viisi narttua ja viisi urosta. Don oli tosi söpö ja pieni musta labbis! Hänen rekisterinimensä on IPOHIN URBAN STORY. Hänen isänsä on maineikas Follies No Kidding eli Läki.Hänen kuviaan olemme nähneet Labradorinnoutaja-lehdessä, jossa häntä on esitelty käyttöluokan parhaana uroksena. Mutta Donista ei tule näyttelykoiraa vaan perhekoira!
Perheessämme alkoi aivan uusi vaihe, sillä niin paljon iloa tuo koiranpentu! Muistelimme ja muistelemme yhä rakkaudella Pupsia ja annamme uuden elämän auttaa meitä yli surustamme. Päivät olivat ihmeellisen ihania tämän pikkukoiran kanssa, ja joka paikkaan ja asiaan tutustuimme ihmetystä täynnä!
Donin nimestä oli kovat neuvottelut, mutta lopulta kaikki olivat Don-nimen kannalla. Eipä aikaakaan, kun Don kasvoi ja kasvoi...
Sinnikkäästi Don aina vastusteli lenkille lähtöä. Hän ulkoili mielellään läheisessä metsikössä vapaana, mutta hihnassa kujaa pitkin olikin sitten hankala juttu. Piti kuunnella ja pakittaa ja odottaa ja vastustaa. Kesti melkoisen kauan ennen kuin lenkille lähdettiin ihan tavallisesti. Ensin piti saada kokoa ja näköä ja pärjätä toisille koirille...
Don sylissäni kotini kasvimaan laidassa.
Don pääsi perheen joulukorttiinkin. Lumi oli mahtava juttu, sitä intoa riitti ja riitti. Lumessa oli kiva kyntää syvällä ja tanssia ja hyppiä ja pomppia. Sitten se lumi lähti äkkiä pois.
Donilla on laatikollinen leluja, joita löytyy milloin mistäkin. Pehmokoira on rakkain. Myös apina on, mutta siitä ei ole enää paljon jäljellä...
Nyt joulukuussa Don on jo puolivuotias ja painaa 30 kiloa. On aika lähteä 8. tammikuuta pentukoulutukseen!
...mutta yrityksistä huolimatta pentukoulutuksiin emme koskaan päässeet. Ne täyttyivät aina hetkessä. Vasta toukokuussa löysimme erinomaisen Arkitottelevaisuuskurssin Kulloosta, jonne mahtui. Aikakin oli sopiva: kerran viikossa sunnuntaisin kuuden aikaan. Silloin Don oli siis jo miltei vuoden ikäinen. Se osasi jo monta asiaa, mutta oli tietysti hirveän pentumainen. Kurssilla oli viitisen koiraa Donin lisäksi. Tuo "Rakkaat haukut"-putiikin pitämä kurssi teki Donille hyvää, ja se osoittautui todella oppivaiseksi yksilöksi. Muut koirat olivat jo vanhempia ja Don aivan nuorin. Siksipä se ei voinut ymmärtää, miksi se ei päässyt seurustelemaan toisten koirien kanssa. Donin into oli ja pysyi yhtä hurjana joka kerran, mitenkään laimentumatta. Mutta kaikki koulutusasiat se suoritti oikein hyvin. Sen suurempaa palkintoa Don ei tiedä kuin toisen koiran kanssa leikkiminen. Koulutuksen jälkeen Don on ollut paremmin hallittavissa ja keskittyy paremmin ja oppii yhä enemmän. Perheenjäsenten etsiminen metsästä on ykkösjuttu. Donissa on ainesta hyväksi jäljestäjäksi.
