Linnunko tahdot? No, yhdenkö vaan?
Siitä lähtee parvi kasvamaan.
Seuraavaksi huomaatkin, että olet köyhä
ja naapuri kuiskii, että päästään löyhä.
 

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas helppo eikä neljäskään tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudennessakaan vikaa.
Talo täyttyy linnuilla aivan tuota pikaa.

No uskallatko leikkiin, miten olis vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saan sen säilytetyksi.
Pöydillä, hyllyillä kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden nokan hoito iltoja pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.

Sohvalla on sulkaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla jalanjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
nokanjäljestä ikkunassa tai untuhahtuvasta?
Jos tämä lintu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää alkaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei lintujen määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman olisi parveni vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi lintututtavat, joilla samat kuviot nää.
 

Ansako tää olikin? Mä kohta oon vainaa?
Silloin lempilintusi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen ja sä päätät jaksaa,
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.

Kaikki on sen arvoista, on lintu elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi.
On maailma muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan lintujensa omistama.

(Runo on löytynyt jostain lehdestä. Kirjoittaja ei ole tiedossa.)